Radon on radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy uraanin hajoamistuotteena. Radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyövän syntymahdollisuutta. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.

Suomalaisten asuntojen merkittävin radonlähde on maaperä ja täytesora, josta radon pääsee virtaamaan perustusten kautta asuntoon. Suomessa todetaan vuosittain 2000 keuhkosyöpätapausta, joista radonin arvioidaan aiheuttavan noin 200 keuhkosyöpää. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (944/92) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää 400 Bq/m3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3.

Vanhoissakin asunnoissa voidaan radonin virtausta maaperästä rakenteiden läpi sisäilmaan pienentää. Radonimuri ja radonkaivo ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi menetelmiksi. Betonilaattojen saumat ja halkeamat voidaan tiivistää. Ilmanvaihtoa voidaan parantaa niin asunnossa, kellarissa kuin ryömintätilassakin. Pirkanmaalla yli 400 Bq/m3 radonpitoisuuksia on todettu varsinkin niillä alueilla, joissa maaperä on hyvin kaasuja läpäisevää soraa, karkeaa moreenia tai rikkonaista kalliota. Radonkaasu kulkeutuu helposti varsinkin sellaiseen rakennukseen, jossa on tavanomainen maanvarainen matalaperustus tai maata vasten olevia kellaritiloja. 

Radonpitoisuuden selvittäminen omatoimisesti käy helposti siten, että Säteilyturvakeskuksesta (STUK) tilataan mittauspurkki, jota pidetään talviaikana asunnossa kahden kuukauden ajan. Huoneilman radonpitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan. Vaihtelu on suurinta sellaisissa rakennuksissa, jotka on rakennettu radonia hyvin läpäisevälle maaperälle, kuten harjulle. Talvella huoneilman radonpitoisuus voi olla moninkertainen kesällä mitattuihin pitoisuuksiin verrattuna, harjualueilla jopa kymmenkertainen. Tämän vuoksi mittaus tulisi tehdä marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Radonpitoisuus voi vaihdella suuresti samalla alueella sijaitsevien eri rakennusten välillä

Radon ja rakentaminen

Asunnot ja työtilat on suunniteltava siten, että huoneilman radonpitoisuus ei ylitä sallittuja ohjearvoja. Rakennuksen huoneilmaan radon tulee rakennuksen alla olevasta maaperästä, talousveden käytön yhteydessä vapautuvasta radonista (porakaivovedet) ja vähäisessä määrin rakennusmateriaaleista erittymällä.

Rakentajan pitää ottaa radon huomioon

Kaikilla rakennuspaikoilla on syytä käyttää radonturvallisia perustustapoja maalajista riippumatta. Radonhaitta-alueella radonturvallisten rakennustapojen käyttö on erityisen tärkeää. Jälkikäteen tehty radonkorjaus voi olla kallis. Perustustavan valinta vaikuttaa merkittävästi rakennuskohteessa tarvittaviin radonteknisiin toimenpiteisiin.  

• Ryömintätilaisissa ratkaisuissa esiintyy huomattavasti vähemmän radonpitoisuuden ylityksiä, kuin maavaraisissa ratkaisuissa. Ryömintätilaisen alapohjan tuuletusaukot tulee mitoittaa riittävän suuriksi, alapohjarakenteet ja läpiviennit on rakennettava tiiviiksi.
• Maanvaraisissa rakenteissa paras ratkaisu on mahdollisimman yhtenäinen ja tiivis alapohjaratkaisu, jossa on mahdollisimman vähän tiivistettävää. Tarvittavat tiivistykset tulee tehdä esim. kumibitumikermillä ohjeen mukaan. Uudisrakennuksen perustukseen voidaan asentaa myös radonputkisto (RT-ohjekortisto RT 81-10791)

Asiaa koskevia julkaisuja löytyy Säteilyturvakeskuksen sivuilta